Missä mopo?

Onko tämä aikainen kevät aiheuttanut teille muille mitään kummallista puutarhaan liittyvää oirehdintaa? Olen nimittäin huomannut itsessäni pahanlaatuista hurahdusta, suorastaan maniaa. Liekö taudinkuva Esicasvatuxis maximus vai Kylvämys hurahtamus? En löytänyt vastausta netin lääketieteellisestä sanastosta. Taudinkuvalle on kuitenkin ominaista se, että kylvösuunnitelmia on jos jonkinmoista ja siemenhyllyillä niitä tulee lisää nopeammin kuin ehtii muistiin kirjoittaa estelemisestä puhumattakaan. Aurinko selvästi pahentaa taudin oireilua, sillä silloin nurkkiin ilmestyy ihan huomaamatta uusia kylvöksiä. 

Oho, sinne livahti siemen poikineen. Vasemmassa alanurkassa timjami on jo lähtenyt itämäänkin.

Olen sortunut kevään mittaan nappaamaan pussin (tai useamman) siemeniä suunnilleen jokaisesta vastaan tulleesta siemenhyllystä, vaikka tarkoitus oli tyhjentää edelleen kaikki vanhat pois varastoista ja hankkia vain välttämättömät. Lisäksi en ole tohtinut kieltäytyä kaikista minulle tarjotuista siemenistä, vaan niitäkin on livahtanut kylvettäväksi useampi pussillinen. Jos en ole unohtanut mitään, niin kolmen kuukauden aikana siemenkaappiini on seikkaillut eri reittejä pitkin peräti 20 siemenpussia. Oi, joi sentään! Seuraavissa kuvissa osa viimeisimmistä hamstrauksista.

Ystävältä vähän kesäkukkia.

Tomaatteja omista varastoista, ystäviltä, äidiltä ja ihan kaupastakin. 'Tiny Tim' näyttää vielä unohtuneen kasasta mutta sitäkin tuli jo kylvettyä.

Kolmen eri kaupan siemenhyllyiltä. Keskimmäiset kaksi pussia olivat -50% enkä tietysti voinut vastustaa kiusausta.

Toki olen saanut vanhoja jämiä hävitettyäkin: annoinhan talvella muutaman pussin kesäkukkien ja paprikan siemeniä vaihtarina ja pari pussia on hävitetty ihan kylvämälläkin (sekä taimia tappamalla). Tiedoksi, että ainakin lobelian siemenet menettävät itävyytensä täysin suunnilleen 3-5 vuotta parasta ennen -päiväyksen jälkeen.

Sinikatanan siemenistä ainakin osa näyttää olevan itämiskykyisiä. Hassusti itävät kaikki samasta läjästä.

Viisi vuotta taitaa olla jo itämiskyvyn rajoilla mukulasellerinkin siemenille, sillä itävyys oli jo todella heikkoa. Ja sitten vielä 13 taimesta kymmenelle kävi pieni hupsis. Unohdin nimittäin kastella taimet aamulla ja kun päivällä olikin aurinko paistanut, niin illalla vastassa oli paljon kaatuneita. Kolme isointa sellerintainta jaksoi nousta vielä pystyyn, joten ripottelin puolet jäljellä olevista siemenistä samaan purkkiin. Onneksi tällä taudinkuvalla vähän isompikaan hukkaprosentti ei haittaa. Luultavasti viskaan kevään tullen loput sellerinsiemenet suoraan maahan ja jos niistä joku sattuu itämään, niin kerätään sitten syksyllä lehtisadoksi. Mukuloitahan niihin ei varmasti suorakylvöillä ehdi kasvamaan. Sama auringossa kuivahtaminen kävi myös paprika 'Lombardon' kohtaloksi. Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' oli isompi ja ehti vain vähän nuupottaa, joten se selvisi pienellä säikähdyksellä.

Hups, yritin tuoda vähän liikaa kasveja kerralla kellarista ja kaksi purkkia pääsi lipsahtamaan käsistä.

Niin, kellarissakaan ei enää montaa ruukkua ole, kun innostuin raahaamaan niitäkin hyysättäväksi. Rappusille lensivät turkinlumikellot sekä jättiverbena, jonka kasvuunlähtö voi olla vähän epävarmaa. Odotin kovasti, että lumikellot olisivat kukkineet mutta ainakaan toistaiseksi ei ole nuppuja näkyvissä. Ilmeisesti kuitenkin melkein kaikki sipulit ovat lähteneet kasvuun, mistä voi käsittääkseni olla myös tyytyväinen. Suurin osa syksyllä kaupan hyllyssä olleista sipulipusseista oli selvästi kuivahtanut ja käytin pitkän aikaa etsiäkseni kiinteimmän oloisia sipuleita sisältävän pussin. Yritän nyt pitää lumikellot turvassa narsissikärpäsiltä, jotta saisin ensi keväänä ihastella lumikellojen kilkatusta puutarhassa. Kellarista tuli eteiseen myös viimeinen pelakuulaatikko sekä purkillinen jo nupullisiksi ehtineitä asuurihelmililjoja (muscari azureum).

Tilanpuutteen vuoksi helmililjat saavat olla toistaiseksi pelargonilaatikon päällä.

Jotta tässä esikasvatustouhussa pysyisi edes jonkinlainen järjen häivähdys, niin minun pitäisi oikeasti hankkiutua eroon ylimääräisistä siemenistä ja pysyä jatkossa erossa siemenhyllyistä. Eikä haittaisi, jos tätä harvinaisen aikaista kevään tuloa seuraisi sen verran lämmin toukokuu, että suurimman osan taimista voisi pitää ympäri vuorokauden ulkona. Tässä vaiheessa taimipöydällä ja ikkunalaudoilla on vielä tilaa mutta tällä menolla ei päästä varmasti edes huhtikuun loppuun, kun tulee ahdasta. Jo pelkästään tomaatteja on kylvetty 17 siementä ja kun siihen lisätään muut esikasvatettavat hyötykasvit ja kesäkukat, niin pulassa ollaan. Eteisestä sentään vapautui yhden ison ruukun verran tilaa, sillä vanha rosmariini otti ja kuukahti syystä tuntemattomasta. En jaksa uskoa, että ulko-ovesta käynyt pakkasen tuulahdus olisi koko puskan tappanut, tuholaisiakaan en siinä nähnyt. Ehkä sille tuli vain liikaa elinvuosia mittariin. Pitkään se jaksoikin.

Vainaa mikä vainaa, ei mahda mitään.

Niin, että missäs se otsikon mopo olikaan? Lähti lapasesta jo aikapäiviä sitten eikä ilmeisesti ole takaisin tulossa ainakaan ennen ensi vuotta. Löytyykö kohtalotovereita tai vertaistukea? Lopuksi vielä lyhyt raportti kevään etenemisestä. Lunta ei koko talvena paljoa ollutkaan mutta helmi-maaliskuun vaihteessa sentään oli vielä talvisen valkoista. Nyt, vajaat kolme viikkoa myöhemmin on jo isoja pälvipaikkoja siellä sun täällä ja lumikerros on paksuimmillaankin enää viitisentoista senttiä, monin paikoin paljon sitä vähemmän. Ihmekös tuo, kun lämpötila on huidellut päivisin 5-7 asteessa ja öisinkin on välillä ollut plussalla. Viime yönä olikin ensimmäistä kertaa päiväkausiin niin paljon pakkasta, että maanpinta ja nuo vähäiset lumet olivat jäätyneet kivikoviksi.

Vasemmalla kasvimaa maanantaina 16.3, oikealla tänään perjantaina 20.3.

Viikko sitten perjantaina aamupäivästä satuin huomaamaan keittiön ikkunasta ulos katsoessani jotain liikettä pensasryhmässä. Ensimmäinen ajatus oli, että myyräkö se siellä juoksi. Isäntä epäili tuulessa liikahtanutta lehteä. Jäin kuitenkin tarkkailemaan pensaiden alusia ja pian näinkin valkoisen otuksen kipittelevän puskien välissä. Kärppä tai lumikko varmasti! Nappasin kännykän käteen ja laitoin videon päälle, jos vaikka otus suostuisi vielä näyttäytymään. Kerrankin onnisti ja saimme seurata aika pitkään, kun lumikko sukelteli pensaan juureen ja ilmestyi kurkkimaan seuraavan puskan seasta. Seuraava video on pensasryhmän päästä, josta lumikko jatkoi matkaansa kohti sivupihaa. Virkeän näköinen otus se oli, joten ehkäpä myyräpaisteja oli ollut talven mittaan riittävästi.

Tällä kertaa taisin saada ihan oikeaa lajiketta enkä sitä tavallista tummahelmililjaa niin kuin viimeksi asuurihelmililjoja ostaessani.

Aurinkoista viikonloppua!

Koska kukkii? -haaste

Töttöröö! Laitetaanpa perinteisen epäonnenpäivän piristykseksi liikkeelle tämä innokkaiden keväänseuraajien ja -odottajien leikkimielinen arvauskisa. Koska kukkii? -haaste lähteekin nyt liikkeelle peräti viidettä kertaa. Pienen juhlan paikka siis. Ensimmäisenä keväänä, eli 2022, laitoin haasteen kiertämään melkein huhtikuun puolivälissä, kun aloin olla jo kyllästynyt harvinaisen paksuihin lumikinoksiin. Keväällä 2023 taas kummallisesti edennyt talvi alkoi osoittaa kevään merkkejä jo helmikuun alkupuolella ja pajunkissoista häkeltyneenä laitoin haasteen liikkeelle helmikuun puolivälissä. Seuraavana keväänä, vuonna 2024, lunta oli paljon ja hangen alla routaakin, eli aika normaali talvi. Haaste starttasi tuolloin maaliskuun alkupuolella. Viime keväänä lumikellot nuppuilivat Etelä-Suomessa jo ennen helmikuun puoliväliä, joten aloitin haasteen 20.2. Jos haasteen ensimmäisinä vuosina meillä oli lunta lähemmäs metrin, niin viime ja tänä keväänä ei ole tarvinnut edes polviaan myöten hangessa kahlata.

Haasteiden liikkeellelähtöaikoihin otettuja kuvia pihaantulostamme (poikkeus: vuoden 2023 kuva on kuukautta myöhemmin).

Jostain syystä en ollut ottanut pihaantulosta kuvaa koko helmikuun 2023 aikana enkä edes tammikuussa tai maaliskuun alussa. Ikkunasta otettu kuva kyllä löytyi ja siitä näki, että myös helmikuussa oli ollut piha-aidan yläosaan saakka lunta, eli tilanne oli ollut melkolailla sama kuin reilu kuukausi myöhemminkin. Toivon totisesti, että tänä vuonna ei maaliskuun loppupuolella sada enää niin paljoa lunta, että maalis-huhtikuun vaihteessa olisi sama tilanne kuin 2022 ja 2023 kuvissa. Tämä nykyinen lumimäärä kelpaa vallan mainiosti nykyhetkeen. Ja jos seuraavan viikon sääennustetta katsoo, niin onkohan enää viikon päästä juuri luntakaan jäljellä? Kovin on vesisateista ollut ja samanlaisena näyttää säätilanne jatkuvan.

Auringon lämmittämä pihakiveys oli jo alkanut sulattaa jäätä, joten pääsin 10.3. vähän "tekemään kevättä".

Viime keväänä aliarvioin totaalisesti kevään mahdin ja kevätkukkien kasvuhalut. Kuvittelin kovien pakkasten (EDIT: talvi olikin leudohko, vaikka maa olikin tukevasti roudassa. Näin se muisti voi pettää), vähäisen lumen ja paksun roudan hidastavan kasvuunlähtöä paljon enemmän, mitä se sitten loppujen lopuksi teki. Taas on maa kunnolla roudassa ja lunta vähän, pakkastakin on ollut mutta ei niin paljoa mitä viime talvena. Sää on tuntunut jo parin viikon ajan samalta kuin normaalivuonna kuukautta myöhemmin mutta kevättalvea on vielä jäljellä eikä maaliskuun lopussa täällä ole koskaan kukkinut mikään kevätkukka. Siispä heitän ensimmäiset veikkaukseni suosiolla huhtikuun puolelle.

30.4.2025 kevättähdet ja keväiset kurjenmiekat olivat jo näin pitkällä. Kukinta alkoi pari viikkoa aiemmin.

Huhtikurjenmiekat kuuluvat ehdottomasti suosikkeihini kevätkukkijoista. Erityisesti aurinkopenkin kevätkukkaniityllä (kuva yllä) runsaina kukkivat kurjenmiekat tuovat niin paljon iloa koko kevään ajan, että kuinka niitä ei voisi olla rakastamatta. Ne eivät säikähdä pilvisiä päiviä, vesi- tai räntäsadetta eivätkä kylmääkään. Kun ne ovat päättäneet aloittaa kukinnan, ne jatkavat sinnikkäästi loppuun saakka. Etupihalla ne ovat vastassa heti kun ulko-oven aukaisee tai kävelee autotallista sisälle. Ne näkyvät hyvin myös keittiön ikkunasta eivätkä ole toistaiseksi kiinnostaneet edes jäniksiä. Voiko parempaa ollakaan? Tänä keväänä veikkaan huhtikurjenmiekkojen ilahduttavan minua kukinnallaan 16.4. alkaen.

Pystykiurunkannukset ('Beth Evans') ja valkoiset isokevättähdet kukkivat takapihalla yleensä yhtä aikaa.

Puutarhassani on toinenkin erityisen ihana laji, nimittäin kevättähti. Niputan tässä nyt samaan sakkiin niin iso- kuin kirjokevättähdetkin, sillä en uskalla enää sanoa varmaksi, mikä on mitäkin. Varmaan osa puutarhani kevättähdistä on näiden risteymiä, vaikka olenkin osan varmoina isokevättähtinä pitämistäni sipuleista pyrkinyt istuttamaan selvästi eri puolille puutarhaa. Kevättähdillä on sama ilahduttava ominaisuus pitää kukkansa auki joka säällä kuin keväisillä kurjenmiekoilla. Ensimmäiset niistä aukovat nuppujaan kilpaa pikkuisten kurjenmiekkojen kanssa, eli 16.4. 

Idänsinililjoja

Kärkikahinoissa keikkuu myös idänsinililja, jonka ensimmäinen avautunut kukka näyttää naamansa 19.4. Otan veikkaukseen myös pystykiurunkannukset, jotka aloittelevat tänä vuonna kukintaansa 27.4. Narsissikärpästen invaasiosta huolimatta arvauskisaan pääsee mukaan narsissi. Jos yksikin on onnistunut piilottelemaan kärpäsiltä, niin se ansaitsee ehdottomasti saada arvoisensa huomion. Laitan kaiken toivoni likoon luumutarhan peittokurjenpolvien sekaan istuttamilleni narsisseille ja toivon, että kurjenpolvien haju olisi harhauttanut paholaiskärpäset kauas narsisseistani. Ensimmäinen (eikä toivottavasti myös ainoa) narsissi aukaisee meillä nuppunsa 15.5.

'Ice Follies' lienee aikaisimpien narsissien joukossa, jos on säästynyt kärpäsen toukilta.

Säännöt: Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla vielä lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi mukavaa, jos kävisit laittamassa osallistumisestasi kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista). Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Haastan mukaan Anun puutarhan, Kottikärryn kääntöpiirin, Kukka & Kaalin sekä Liisan kasvit. Onnea veikkauksiin!

Sukkaostoksilla

Välillä käy niin, että lähtee kauppaan hakemaan jotain mutta ostoskoriin päätyykin yllätyksiä. Minun piti hankkia vain lapsille uusia sukkia mutta minkäs teet, jos heti myymälän sisääntuloon on lykätty rullakko kerrannaiskukkaisia kääpiöesikoita. En ainakaan minä pystynyt vastustamaan kiusausta napata edes yhtä mukaan.

On se nätti!

Vaaleanpunainen söpöliini livahti ostoskoriin sen kummempia miettimättä ja valkoinen olisi varmasti tarttunut käteen yhtä nopeasti, ellei rullakon ainokainen taimi olisi ollut kuivuudesta jo nuupallaan. Vaaleankeltaisetkin houkuttelivat minua yllättävän paljon, mutta jonkinlainen järjen ääni huusi ankarasti vastaan ja voitti taistelun tällä erää. Keltainen kun ei ole lempivärini, vaikka esikot eivät mitään kirkuvankeltaisia olleetkaan. Pari tummanviolettiakin olisi ollut mutta niihin ei syntynyt ensisilmäyksellä niin suurta tunnesidettä, että olisin sortunut. Yhtä esikkoa rikkaampana suuntasin myös sinne sukkahyllylle. Nyt ei tarvitse taas hetkeen kuunnella kotona lasten nurinaa siitä, mihin kaikki heidän ehjät sukkansa ovat hävinneet.

Esikolle löytyi kotoa sopivankokoinen suojaruukku ja paikka ulkoeteisen pöydältä.

Esikko-ostoksesta innostuneena päädyin puuhailemaan muutakin kasvien parissa. Ensimmäisenä kävin hakemassa kylmäkäsittelystä muutaman perennaruukun ulkoeteiseen. Yksi purkeista sisältää ns. toivottomat tapaukset, eli pinkkiä kissankäpälää (luultavasti oli vain jotain kehittymättömiä siemenaiheita siementen sijaan), karhunjuurta (siemenistä on tullut vain yksi taimi monien vuosien kylvöjen seurauksena) ja lapinvuokkoa (eivät ole ennenkään itäneet). Lumikin siemenet saattavat olla myös yhtä toivottomia tapauksia, sillä ne olivat jo monta vuotta vanhoja. Otin ne kaikki kuitenkin sisälle, jotta ehdin antaa niille vielä uuden kylmäkäsittelyn tämän kevään aikana. Varmimmin ehkä itävät sinikatana 'Alba' ja syyshohdekukka, joille halusin riittävän pitkän kasvukauden. Siksipä ne saavat ottaa alkuvauhtia viileässä ulkoeteisessä. Muut perennakylvökset jäivät vielä hangen alle odottelemaan kevättä.

Perennakylvökset kokeilemassa itämistä ensimmäisen kylmäkäsittelyn jälkeen.

Perennoista siirryin koulimispuuhiin. Siinä olikin hirmuinen vaiva, sillä koulittavaa oli tasan kahden taimen verran eikä niilläkään olisi vielä ollut mitään hoppua. Paprika-/chilikylvöksestä ei ole vieläkään noussut kahden ensimmäisen taimen lisäksi mitään, joten päätin ottaa taimet omiin ruukkuihinsa ja laittaa kylvöksen uudestaan saunan lämpöön. En kyllä tiedä, miksi en suoraan kaivanut siemeniä pois. Vaikka ne vielä itäisivätkin, ne eivät luultavasti ehtisi tehdä meillä enää satoa ilman poikkeuksellisen suotuisaa kesää. No, ihmeitä saa aina toivoa.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' on jo tekemässä ensimmäisiä kasvulehtiään, paprika 'Lombardo' on hiukan pienempi.

Saunan lämmössä tapahtuikin edellisen postauksen jälkeen ihmeitä. Päätin nimittäin sittenkin vielä ennen uusintakylvöä kokeilla muutaman päivän ajan, olisiko versotettavaksi tarkoitettuun vesikrassi-lehtikaalikylvökseen jäänyt elinkelpoisia siemeniä. Unohdin siis koko kylvöksen melkein viikoksi saunaan ja vastassa oli kuiva multakorppu, kun sen vihdoin muistin. Kastelin kylvöksen kunnolla ja nostin takaisin saunaan. Parin päivän päästä vastassa oli hitusen hometta ja yllättävän paljon itäviä siemeniä. Ihan kaikkea ei siis ollutkaan menetetty mutta nyt vain pitää tasapainoilla kosteuden kanssa, jotta home ei tuhoa pieniä taimia. Joitakin isoimpia homemöykkyjä nypin jo cocktail-tikun avulla kompostoriin ja muovinkin otin kylvöksen päältä pois.

Ne itävät sittenkin!

Takaisin sinne koulimispöydän pariin. Koska nyt ei ollut vielä tarkoitus kylvää mitään esikasvatettavaksi mutta multapussi oli kuitenkin otettu esille, tuli mieleen pistokkaiden ottaminen. Ulkoeteisessä valkokirjavalehtinen pelargoni oli kasvattanut yhden versoistaan aikamoiseksi hujopiksi. Siitä saikin oikein hyvän pistokkaan juurtumaan. Viimekesäinen hopeaputousamppeli on myös osoittanut kasvuhaluja mutta siitä en löytänyt kuin kaksi riittävän pitkää versoa pistokastarpeiksi. Laitoin kummankin samaan ruukkuun kun en ollut varma, jaksavatko latvat lähteä juurtumaan. Jos eivät, niin ainakin emokasvi rupeaa latvomisen seurauksena haarautumaan paremmin.

Ensimmäiset pistokkaat leipäpussin suojassa.

Pistokkaat ovat nyt takkahuoneen pöydällä kasvivalon alla. Niiden edessä on ritarinkukkia ja lasten tulilatvat suojaamassa mahdolliselta auringonpaisteelta. Oman jättiläiskokoisen tulilatvani vein työpaikan kukkalaatikkoon, jossa se saa toteuttaa aivan vapaasti puolirentoa kasvutapaansa ja leveillä joka suuntaan. Työpaikallani on vähän haastavat olosuhteet kasveille lämpöpatterien ja valoisuuden suhteen, joten siellä on nyt testailtu melko monennäköisiä viritelmiä. Edelliset tulilatvat pärjäsivät yllättävän pitkään joten ehkä tuolla jätilläkin on hyvät mahdollisuudet selvitä. Vapautuipahan kukkapöydältäni melkein puolen metrin levyinen tila kevään taimikasvatuksille.

Kuopuksen tulilatva päätti aloittaa kukinnan nyt, vaikka sai pimeähoitoa samaan aikaan muiden kanssa.

Melkoisen kasvipainotteinen ketjureaktio syntyikin siitä, kun päätin käydä ostamassa lapsille sukkia. Seuraavana päivänä sain myös vihdoin aloitettua kasvimaan kylvösuunnitelman tekemisen. Asiat edistyvät siis senkin suhteen. Lopuksi vielä muuten vain raportti kompostorin käynnistymisestä. Edellisen postauksen jälkeen nimittäin kompostorin lämpötilassa on tapahtunut muutosta kuumempaan suuntaan. 40 astettakin oli ihan hyvä mutta nyt lämmöt ovat pysyneet jo viitisen päivää 60-70 asteen välillä ja koko laitos hohkaa kuumuutta. Kyllä nyt saavat basillit kyytiä ja tulee kelpo multaa puutarhan maanparannukseen.

Lämmintä riittää.

Lämmintä näyttää riittävän myös tulevan viikon sääennusteissa. Keväistä on ja rapa roiskuu!

Itämisen ihmeistä lumitöihin

Helmikuu hujahti ohi nopeasti, aivan kuten lyhyen kuukauden kuuluukin. Kalenterin saa kääntää huomenna maaliskuulle ja siitähän se alkaa se vimmattu kevään odotus. Ulkona liikkuessa kuulee selvästi, että ainakin linnut ovat jo aloittaneet kevätpuuhansa. Tintit sirkuttavat sen minkä ehtivät ja käpytikkojen reviiritaistojen lisäksi myös harmaapäätikka on taas alkanut ilmoitella itsestään. Eilen se pysähtyikin hetkeksi tontin laidan koivun latvaan ennen kuin lähti huutelemaan kauemmas.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' iti ensin, 'Lombardo' pari päivää sen jälkeen.

Taimipöydällä on alkanut vihdoin näkyä kevään ensimmäisiä itämisen ihmeitä. Chileistä ja paprikoista ensimmäiset alkoivat itää vasta kun vein kylvöksen saunaan ottamaan lämpöhoitoa. Ihme kyllä, muistin jopa käydä kastelemassa niitä ja tuoda kasvilampun alle heti kun ensimmäiset siemenet olivat itäneet. Viime viikonloppuna versotettavaksi kylvämilleni vesikrasseille ja lehtikaaleille ei käynyt yhtä onnellisesti, sillä unohdin ne työviikon kiireissä ihan totaalisesti ja lapsetkin olivat huomaavaisesti nostaneet kylvöksen saunan lämpimimpään nurkkaan. Tarkoitus toki oli erinomainen, sillä he halusivat pelata lautapeliä saunan lauteilla ja olivat siksi nostaneet kylvöksen turvaan. Heti saunan oven vieressä alemmalla lauteella siemenillä olisi vain ehkä ollut hitusen suurempi mahdollisuus selvitä kuin ylälauteella saunan takaseinällä, jonka takana on leivinuuni. Ei auta kuin kylvää uudet siemenet ja pitää kylvös keittiön ikkunalla.

Ehkä mukulasellerin taimia.

Onneksi toisessakin purkissa näkyy elämää. Luultavasti kaikki taimet ovat mukulasellereitä. Kylvin jo tammikuussa samaan purkkiin kaikki vanhat lobeliansiemenet ja kun niissä ei alkanut näkyä itämisen merkkejä, ripottelin vanhat sellerinsiemenet samoihin multiin. Siemeniä oli reilusti mutta toistaiseksi taimia on vasta kuusi. Oikeastaan en edes tarvitsisi niitä enempää, niin mahtuu kasvimaalle jotain muutakin kuin selleriä. Taimipöydälläkään ei ole hirveästi ylimääräistä tilaa ja kun kesäkukkia pitää ehdottomasti kasvattaa, tomaateista ja basilikoista puhumattakaan, niin ei sinne sekaan kovin montaa selleriä mahdu. En ole vielä ehtinyt tehdä lopullista kasvimaasuunnitelmaa mutta mielessäni olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja. Ehkäpä tässä talviloman aikana ehtii laittaa jotain paperillekin.

Tässäpä se narsissikärpäsen vaivaama ritarinkukka, jolle tein testimielessä vaikka mitä käsittelyitä.

Vaikuttaa siltä, että narsissikärpästen toukkien mussuttamasta ritarinkukasta ei selvinnyt riittävän isoa osaa hengissä. Pohjaan ilmestyneet pienet sivusipulin (tai juurien) alut ovat kahta lukuun ottamatta kuivettuneet ja se toinenkin on hyvin pieni. Toisesta on kasvanut puolentoista sentin kokoinen pikkusipuli, jolla ei ole yhtään omia juuria. Hyvin todennäköisesti viskaan testikappaleen piakkoin kokonaan kompostiin viemästä tilaa taimipöydällä. Jatkossa taidan suosiolla pitää ritarinkukkani tiukasti sisätiloissa suojassa mokomilta kärpäsiltä tai jos sattuu vahinkoepäilys käymään, niin annan sipulille kuumakäsittelyn jo heti syksyn alkajaisiksi ennen kuin mahdolliset toukat ovat kasvaneet isoiksi ja syöneet sipulia liikaa. Kompostoriinkaan saastuneita sipuleita ei uskalla viskata, etteivät kärpäsen toukat koteloidu sinne viettämään talvea. Ainakaan meidän kompostorissa ei nouse lämmöt niin korkealle, että mokomat belsebuubit siellä kuolisivat.

Kompostori on taas käynnissä.

Kompostorillamme kesti harvinaisen pitkään hyrähtää käyntiin. Massa oli kyllä vähintään puoliväliin asti sulaa mutta lämmöt eivät vain lähteneet nousemaan kuumavesikanisterinkaan avulla. Kovempien pakkasten lauhduttua kaivoin tyhjennysluukusta sen verran puolivalmista, jäätynyttä massaa pois, että sain pari kuumalla vedellä täytettyä limsapulloa tungettua alaosaa sulattamaan. En halunnut kaivaa kaikkea jäätynyttä tavaraa pois, sillä se ei ollut vielä ehtinyt maatua riittävän pitkälle ja olisi varmaankin houkutellut hiiriä, jos sen olisi nostellut jälkikompostoriin. Kerran vaihdoin pulloihin uudet kuumat vedet ja sitten lähti kompostori lämpiämään. Nyt kompostori toivon mukaan pysyykin käynnissä kevääseen saakka, sillä lunta on riittävästi suojaamaan, jos tulee vielä kovempia pakkasia.

Kellarin pelakuut ovat hädin tuskin hengissä.

Vähäinen lumimäärä yhdistettynä koviin pakkasiin ei ollut hyvä yhdistelmä kellarinkaan talvetuksille. Korkean sähkön hinnan takia en raskinut laittaa lämpövahtia päälle ja toivoin vain parasta. Kävin leudompana päivänä (17.2.) kurkkaamassa, miltä kellarissa näyttää. Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä kellarin luukun laidoilla kellarin sisäpuolella oli useamman sentin paksuinen jääkuurakerros. Mittari näytti pelargonien vieressä vain yhtä astetta lämmintä. Lattialla olevassa kastelukannussa ei sentään ollut vielä jäätä pinnassa mutta hyvin kylmältä vesikin tuntui. Pelargoneissa oli niin paljon pehmenneitä varsia, ettei hyvältä näyttänyt. Saksia ei ollut silloin mukana mutta laitoin lämpövahdin päälle. Viime viikonloppuna kävin tarkistamassa tilanteen uudelleen ja saksin pelargoneista pehmeät osat pois. Yksi 'Appleblossom' oli sen verran hyväkuntoinen, että pelastin sen jo ulkoeteiseen. Peruspelakuista löytyi napakkaa runkoa, vaikka suurin osa niidenkin versoista piti leikellä pois. Pari pelakuuta oli pehmennyt ihan tyveä myöten. Lämpövahdin ansiosta kellarissa oli seitsemän astetta lämmintä, mikä taas oli liikaa puuvartisille ja kärhöille. Nyt lämpövahti on taas pois päältä.

Luonto teki taideteoksia aidantolppien päälle. Onko tässä Ressu-koira rinkka selässään?

Nyt ei tarvitse ulkonakaan palella, nastakengät kannattaa vain laittaa jalkaan, jos meinaa pysyä pystyssä. Viime viikonloppuna satoi ensin parikymmentä senttiä pakkaslunta. Sen kolaaminen kävikin kevyesti, kun lahjoi lapset tekemään lumityöt vastineeksi pleikkariajasta. Toissayönä sataneet lumet jouduin sen sijaan kolaamaan itse, kun jälkikasvu lähti kouluun ja isäntä töihin. Vaikka ryntäsin hommiin heti aamusta, oli lämpötila jo ehtinyt nousta plussan puolelle ja lumi muuttua painavaksi. Tulipahan kuntoiltua. Lumitöitä ei olekaan tänä talvena tarvinnut kovin montaa kertaa tehdä.

Lunta oli yön aikana satanut melkein 20cm.

Nyt meilläkin on lunta sen verran, ettei tarvitse päivitellä, miten poikkeuksellien vähän sitä on. Vieläkin ollaan kaukana normaalitalven lumimääristä mutta nyt on jo sentään vaarana saada matalavartisesta kengästä lunta sukkaan. Lunta on ehkä suunnilleen 35cm. Joutuvat jäniksetkin jo vähän kaivamaan, jos meinasivat saada puutarhasta evästä. Nyt lähden käyttämään Neiti Karoliinan "lukemassa" toisten koirien terveiset. Iloista pian alkavaa maaliskuuta! Olkoon se oikein aurinkoinen.

Haaste: Kuukauden moka

Nytpä osui ja upposi Kristiina K:n kuukauden haaste. Eilinen iltapäivä ja ilta meni nimittäin alkukuusta tapahtuneen mokan jälkiseuraamuksia siistiessä eikä urakka ole vieläkään loppunut. Seuraava kertomus sopii kaikille niille, joilla on tapana pitää missä tahansa kaapissa, varastossa tai laatikossa kuiva-aineita ja jemmata ehkä pikkuisen ylimääräistäkin pahan päivän varalle, vähän niin kuin varmuusvarastoksi. Ottakaa tästä opiksi tai naurakaa makeasti! Meillä on keittiössä aika huonosti tilaa säilytellä isompaa määrää tavaraa, joten hankimme muutama vuosi sitten pari muovista varastolaatikkoa, joihin keräsimme pitkään säilyviä elintarvikkeita vaatehuoneessa säilytettäväksi. Ai että, kun on ollut kätevää ostaa tarjouksesta kerralla vaikkapa useampi pussi pastaa, kaurahiutaleita tai jauhoja ja hakea niitä sieltä käyttöön, kun keittiön laatikosta on kyseinen tuote yllättäen loppunut. 

Varmuusvarastolaatikko.

Mahdollisuuksia mokaamiseen on houkuttelevan paljon. Päiväykset vähintäänkin ovat vaarassa paukkua mutta sehän harvemmin haittaa kuivatavarassa. Käyn itse laatikot perusteellisesti läpi muutaman kerran vuodessa ja aika usein muistan jopa tarkistaa ennen vasta ostetun avaamista, että olisiko varastoissa ollut vanhempaa. Nyt ei siis ollut sellaisesta mokasta kyse, vaan siitä, että alkukuusta kävin lisäämässä toiseen laatikkoon jotain. Laatikko oli aika täynnä ja juuri sillä hetkellä ei ollut mukamas aikaa järjestellä sisältöä niin, että kannen olisi saanut kunnolla kiinni. Myöhemmin se sitten unohtui ja boksi oli pari viikkoa avonaisena vaatehuoneessa. Eilen oli sopiva hetki ottaa laatikot ulos inventaariota varten ja lajittelin reippaasti tavaroita makuuhuoneen lattialle päiväysjärjestykseen. Sivusilmällä rekisteröin toisen laatikon pohjalla jotain "roskaa" ja ajattelin, että mikähän paketti siellä on levinnyt. Jauhopussin päiväystä katsoessani tuli mieleen, että siinä laatikossa ei pitänyt olla siemeniä, rouheita tai ylipäätään mitään niin tummaa.

Lajittelut jäivät kesken, kun kurkkasin laatikon pohjalle ja näin nämä satoine kavereineen. Osa kuolleita, osa hyvinkin eläviä.

Perhekin mykistyi hetkeksi, kun kutsuin heidät katsomaan näkyä. Eipä siinä muu auttanut kuin tutkia, mistä paketista ötiäiset ovat mahdollisesti tulleet ja mitä ne edes ovat. Isäntä otti huolehtiakseen jälkimmäisen ja minä tutkin lasten kanssa, miten iso osa laatikon sisällöstä on pilalla. Sain siinä samalla kuulla, että lapset olivat nähneet muutaman samanlaisen koppiksen jo aiemmin tällä viikolla muissa huoneissa. Lajiksi paljastui leipäkuoriainen ja todennäköisesti ensimmäiset olivat tulleet nuudelipaketin mukana. Ainakin nuudelit oli tuhottu aika perusteellisesti. Melkoisen vahvat hampaat noilla kuoriaisilla on, kun elintarvikkeiden muovipakkausten lisäksi ne olivat järsineet nuppineulan nupin kokoisia kuoppia itse varastolaatikon pohjaan. Olivat yrittäneet mokomat karkuun laatikon pohjan kautta mutta eivät onneksi olleet vielä sieltä saaneet läpireikää aikaiseksi.

Nuudelit olivat jauhon ja silpun sekoitusta. Kuoriaisia oli sisältö mustanaan.

Myös kaksi spagettipussia (Myllyn Paras) oli täydellisesti vallattu mutta minusta tuntuu, että todennäköisemmin ulkomaisen tuotteen mukana tulee ylimääräisiä proteiinilisiä kuin kotimaisesta tuotteesta. Spagetit olivat heti nuudelipussin alla laatikon pohjimmaisina, niin olivat helppo kohde kuoriaisille. Lopulta suoraan hävitettäväksi menivät molemmat spagettipussit, yksi makaronipussi ja yksi nuudelipaketti, eli ei onneksi kovin paljoa. Ehjiltä näyttäneet laatikon ruokapaketit käytetään mahdollisimman pian pois ja tarkistetaan siinä samalla, ettei seassa ole kuoriaisia tai niiden toukkia. Ja lienee sanomattakin selvää, että laatikko sisältöineen pysyy tyhjenemiseen saakka näkösällä paikalla keskellä lattiaa ja kansi tiukasti kiinni. Tänä viikonloppuna ruuaksi tehdään jotain nuudeleista ja jättiannos makaronilaatikkoa. Kyseisessä laatikossa kun oli peräti kuusi pussillista makaronia. Leipomisurakkaakin piisaa, jotta saadaan viljapohjaiset tuotteet vähemmäksi ja vainoista mahdollisesti selvinneille kuoriaisille vähemmän piilopaikkoja. Himputti, kun pitikin mennä joulun alla ostamaan lähikaupasta valikoimasta poistuvia jauhoja monen monta pussillista!

Spagettipusseissa oli paljon reikiä ja jonkun verran kuoriaisiakin mutta spagetteja oli syöty nuudeleita vähemmän.

Kuvat on otettu ulkona, sillä laatikko saastuneine sisältöineen kiikutettiin ulos melkein -20 asteen pakkaseen. Myös keskuspölynimurin pölysäiliö tyhjennettiin saman tien ulos, jotta koppiaiset eivät möngi sieltä takaisin sisätiloihin. Mitään en olisi mahtanut sille, että kuoriaisia tuli elintarvikkeen mukana kotiin. Sen sijaan olisin voinut estää niiden leviämisen ympäri huushollia laittamalla kannen kiinni. Ja todennäköisesti olisin sitä tehdessäni joutunut ottamaan laatikon pois vaatehuoneesta ja huomannut kuoriaiset jo silloin. Nyt ötökät ehtivät lähteä vaeltamaan ties minne ja minun pitää käydä myös kaikki keittiön kaapit läpi erityisen tarkasti. Vaatehuoneen ja makuuhuoneen siivosinkin perusteellisesti eilen. Kukahan sitä oikein kuvitteli ottavansa oikein rennosti nämä ensimmäiset kunnon vapaapäivät kahteen viikkoon?

Ystäviä puutarhan täydeltä

Varsin koleaa mutta aurinkoista ystävänpäivää! Tänä vuonna ei ainakaan täällä päin tarvitse viettää ystävänpäivää harmaassa ja ankeassa säässä, sillä aurinko helottaa melkein pilvettömältä taivaalta. Joka paikka on paksun kuuran peittämää ja puiden latvat loistavat valkoisina. Tintit ovat alkaneet sirkuttaa keväisen iloisesti ja pari tikkaakin jo rummutteli reviiriään muille lajitovereille tiedoksi. Kovilla pakkasilla myyrien jälkiä ei ole enää näkynyt niin paljoa kuin alkutalvesta mutta lieneekö harhaa vai olisiko oikeasti myyräkanta jo alkanut romahtaa. Se taitaa selvitä vasta keväämmällä. Jäniseläinten jälkiä näkyy sen sijaan harmillisen paljon. Jokunen viikko sitten puutarhassamme kierrelleet ilvekset eivät selvästi ole saaneet kovin montaa pupupaistia napattua.

Takapihalla kulkee ihan vakioreitti, jonka lisäksi puput ovat pomppineet luovasti ympäri pihamaata.

Pensasaitojen leikkaukseen on ilmeisesti haettu lisäoppia ja jatkettu aiemmin kesken jäänyttä urakkaa.

Koivuangervoaitaa puput ovat kurittaneet jo melko ronskin ottein. Reunimmaisessa puskassa ei enää kovin montaa ohutta oksaa ole ja paksumpiakin on kaluttu lyhyemmiksi. Nyt aidan muoto on sentään vähän tasoittunut, kun puput huomasivat jonossa seuraavan pensaan. Saisivat jättää jo ensimmäiset pensaat rauhaan ja seuraavillekin riittäisi sivujen kaventaminen. Madaltaa ei saa yhtään enempää. Koivuangervojen takana alppiruusu näyttää yhtä surkealta riippuvine lehtineen kuin muutkin lajitoverinsa. Saapa nähdä, mitä kova pakkanen ja olematon lumimäärä niille tekevät. Ainakin niistä siemenistä kasvatetuista alppiruusuista näkee nyt, mitkä ovat oikeasti kestäviä näillä korkeuksilla.

Kärhökaaripenkistä on naposteltu toistaiseksi vain luvallista evästä.

Revin jo aikaisemmin talvella loistokärhöjen viimevuotisia versoja alemmas rusakoiden syötäväksi. Puput tulevat joka tapauksessa puutarhaan etsimään evästä, joten sama niille on tarjota luvallista sapuskaa. Kärhöportin loistokärhöt saivat olla pitkään rauhassa mutta nyt jänöt ovat löytäneet ne. Ensimmäisenä penkistä hävisivät ilmeisesti kurjenpolvien ja komeamaksaruohojen varret. Komeamaksaruohoja on käyty syömässä hyvällä ruokahalulla muistakin kukkapenkeistä. Ne ovatkin aika raskaita leikellä keväällä, joten syökööt jänikset nekin. Kurjenpolvien kuihtuneita varsia en muista jänisten ennen syöneen. Ihmettelin myös sitä, mihin on hävinnyt pioni tuosta kärhöpuskan oikealta puolelta. En muista leikanneeni sen varsia syksyllä pois ja tuskinpa iso pioni kymmensenttiseen hankeenkaan hukkuu. Mysteeri selvinnee lumien sulaessa.

Kärppäkin oli löytänyt tiensä puutarhaan.

Kärpän jäljistä olin erityisen iloinen. Otus oli kierrellyt pitkään autotallin ympärillä ja seikkaillut myös muualla puutarhassa. En jäänyt kovalla pakkasella tutkimaan, oliko kärppä tullut naapurin puolelta kasvimaan aidasta läpi vai jatkanut meiltä naapuriin. Upottavasta hangesta ei ainakaan minun tietämykseni riittänyt pikaisella vilkauksella selvittämään, kumpaan suuntaan matka oli mennyt. Autotallin seinustalla jälkiä oli ristiin rastiin sekaisin harakoiden jälkien kanssa, joten niistäkään en osannut päätellä tarkemmin suuntaa. Pääasia, että se oli puutarhassa seikkaillut ja toivon mukaan myös muutaman paistinkin napannut kulkiessaan.

Nämä lumihattuiset pallopäät ovat varmaankin ranskantulikukkien varsien jäänteitä.

Lunta on satanut tänä talvena niin vähän, että siitä ei ole kiittäminen puutarhan hauskoja lumikoristuksia. Sen sijaan kuurakerros paksuuntuu jokaisen pakkaspäivän ja -yön aikana, ja muodostaa hienoja palloja oksien ja versojen päihin. Muutamasta pensaasta olen käynyt välillä karistelemassa painavimpia lumikasoja pois, jos oksat ovat alkaneet uhkaavasti lähestyä maanpintaa. Seuraavan kuvan purppuraheisiangervo alkoi jo olla siinä pisteessä, joten kuvan oton jälkeen pensas vapautui enimmistä lumikuormistaan. Kuvasta näkee myös, kuinka vähän meillä on lunta. Aidan alareunasta on noin 20cm matkaa maanpintaan. Normaalivuonna lunta on ollut tähän aikaan vuodesta vähintään aidan puoliväliin asti. Nyt mahtuisi jänis mönkimään helposti aidan ali ja sitä ne ovat välillä tehneetkin.

Purppuraheisiangervosta oli tullut lumisena riippamalli.

Uusia perennansiemeniä Liisan kasvit -blogin Liisalta. Kiitos paljon!

Liisan siemenlähetys tuli jo maanantaina ja tiistaina ehdin kylvää ne. Nyt siemenet ovat hangessa muiden perennakylvösten mukana odottamassa kevättä. Esikoihin olen vähän hassuna ja varsinkin japaninesikko on ollut jo pitkään hankintalistalla, joten oli ihanaa, että Liisalla oli ylimääräisiä siemeniä. Rosoesikkokin on mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Toivottavasti kumpikin itäisi oikein hyvin ja tuottaisi elinvoimaisia taimia esikkokokoelmani täydennykseksi. Pipon laitan yleensä talvella päähän mutta sinipipopussin sisältö meni multaan. Liisa kyllä varoitti, ettei siinä välttämättä ole muuta kuin roskaa, kun emokasvi oli niin pieni, ettei siemeniä montaa edes tullut. Varmat siemenet hän tietysti kylvi itselleen ja minä seuraan suurella mielenkiinnolla, tuleeko niistä roskista mitään vai ei. Siinähän ne menevät muiden mukana.

'Cherry Nymph' on jumittunut nuppunsa kanssa tälle asteelle.

Ritarinkukka 'Cherry Nymph' työnsi nupunkärjen esiin tammikuun alkajaisiksi. Tammikuun loppupuolella nuppu oli saavuttanut nykyisen kokonsa eikä ole sen jälkeen kasvanut montaa milliä. Helmikuun aikana ritari on sen sijaan keskittynyt lehtien kasvatteluun. Jaksaakohan se edes kasvattaa nuppuaan kukaksi asti vai tyssäsikö homma ihan alkumetreilleen?

Tässäpä teille pesuvadillinen karvaisia ystävänpäivätoivotuksia!

Meiltä oli jääänyt eräänä päivänä pesuvati lattialle ja ei mennyt kauaa kun Karo keksi kokeilla, olisiko siitä nukkumapaikaksi. Olen jo aiemminkin epäillyt Karon perimässä olevan aimo annoksen kissan perimää mutta nyt se viimeistään varmistui. Eivät koirat yleensä nau'u, metsästä myyriä, kiipeile sohvan selkänojan päälle nokosille ja sullo itseään ties mihin laatikoihin ja saaveihin. Pitkään Karo yritti käpertyä vatiin kerälle ja kun se ei onnistunut, etsi kuonolleen mukavaa paikkaa vadin reunalta. Ei ollut ilmeisesti hyvä sekään, joten viimein sohvan nurkka kiilasi pesuvadin edelle. Hupaisan kuvan ehdin kuitenkin saada kissakoirastamme.

Niksi-Pirkkaa

Viimeiset ritarinkukat kera leikkoneilikan.

Maatuska Selätön puutarhuri -blogista kehotti muita bloggaajia esittelemään Niksi-Pirkka-vinkkejään. Olenkin sen jälkeen pohdiskellut olisiko itselläni mitään esittelykelpoista niksiä käytössä.

Niksi-Pirkan perinteisestä materiaalista, eli sukkahousuista, teen leca-soralla täytettyjä "makkaroita" kesäkukka- ja tomaattiruukkujen pohjalle. Niin lecasoran saa helposti talteen ruukkuja tyhjentäessä. Kätevä apu sukkahousun täyttämiseen on 1,5 litran virvoitusjuomapullo, josta on leikattu pohja auki. Samalla konstilla saa kaadettua isosta säkistä kanankakkaa pienempään purkkiin. Tulin syksyllä jemmanneeksi kaikki lecamakkarat ulkovaraston takimmaiseen nurkkaan lavakauluskannen ja sadevesitynnyrin taakse. Niinpä en saanut niistä otettua kuvia tähän hätään mutta ehkäpä tämä niksi on monelle jo ennestään tuttu eikä kuvia tarvita. Varaston ulkopuolelta löytyy myös aika tuttu konsti, jolla autetaan kompostoria pysymään sulana kovilla pakkasilla.

Multasäkki ja sen painona oleva pyyhe estävät lumen ja jään kertymisen luukun salpaan.

Tänä talvena lumet ovat olleet niin vähissä, etten saanut lapioitua kompostorille iglua tarpeeksi aikaisin. Niinpä se ehti ruveta jäätymään ja nyt olenkin vienyt sinne lisäavuksi kuumavesipulloja. Kävin myös hakemassa etupihan puolelta useamman lapiollisen lunta suojaamaan kompostorin yläosaa. Käytän vanerinpalasta ja tyhjää lannoitelaatikkoa pitämään lunta aloillaan. Jäähileinen pakkaslumi kun tuppaa valumaan keon juurelle, jos ei laita mitään esteitä. Vuorokaudessa lumi jähmettyy sen verran, että lisäavut saa siirtää toiseen kohtaan ja pikku hiljaa muurit kasvavat kompostorin yläosan ympärille. Monena talvena olen tapellut kompostoriin salpaan kertyvän jään kanssa. Tänä talvena ongelmaa ei ole ollut, sillä laitoin tyhjän multasäkin kannen päälle. Vanhasta kylpytakista taskun kohdalta leikattu pyyhe on ollut riittävän painava pitämään säkin paikoillaan, sillä sujautin taskuun puolen litran vesipullon, joka näkyy kumpareena kompostorin päällä. Nyt vain odotellaan, milloin kompostori hyrähtää kunnolla käyntiin. Sulaminen on jo sentään alkanut.

Puutarhaan liittyviä niksejä ei tullut useampia mieleen mutta paras oivallus sisätiloihin on ollut pyykkipojan virittäminen keittiön astiankuivauskaapin pohjaan. En ole koskaan tykännyt hanan päällä tai altaan reunalla lötköttävistä räteistä, jotka joko tippuvat aina altaaseen, ovat tiellä vettä ottaessa tai sitten rätin nurkka lilluu jossain altaaseen likoamaan jätetyssä astiassa. Yöks! Taisin keksiä joskus ammoisina aikoina opiskelijasolussa asuessani laittaa pyykkipojan rautalankalenkillä astiakaapin ritilään roikkumaan enkä ole siitä konstista vielä toistaiseksi halunnut luopua. Pysyy rätti aina omalla paikallaan ja kuivuukin nopeasti.

Pyykkipojille on käyttöä keittiössäkin.

Pakkaset ne vain jatkuvat. Onneksi enää ei ole ollut -30 asteen lukemia mutta kyllähän se -20 astettakin tuntuu kylmältä. Eipähän tarvitse miettiä, mikä vuodenaika on kyseessä.