Kukkakimppuja äideille

Äitienpäivää on vietetty ainakin täällä pihapuuhissa ja siinä samalla kamera on räpsinyt kuvia ympäri pihamaata. Edellisen, puutarharönttösten täyttämän jutun vastapainoksi tuleekin nyt kuvasatoa suloisista kukkakimpuista, joita tänä äitienpäivänä meiltä löytyi.

Tarhakylmänkukka muistuttaakin ihan kukkakimppua. Taustalla kukkii kirjokevättähtiä.

Aurinkopenkistä ja luumutarhasta löytyy tämän hetken runsainta kukintaa. Suunnataan seuraavaksi luumutarhaan ja jätetään aurinkopenkki loppuun. Luumutarhassa pääosassa ovat nyt violetin eri sävyt mutta vaaleanpunainenkin sopii kaikkialle ja sitä löytyy esikoista ja pystykiurunkannuksista.

Pystykiurunkannus 'Beth Evansin' kaverina on ripaus valkoista posliinihyasinttien muodossa.

Ensimmäistä kertaa kukkiva esikon siementaimi yllätti hempukalla värillään.

Tähtisahrami 'Ruby Giant', kevätsahrami 'Pickwick', pikkuisen kevättähtiä ja pari huhtikurjenmiekkaa.

Huhtikurjenmiekka 'Purple Hill' ja 'Blue Hill'. Ei liene epäilystä, kumpi on kumpaa.

Viime syksynä mesimarjapenkin laitaan kipatut ämpärinpohjat.

Purple ja Blue Hill -kurjenmiekkasekoituksen täsmällisesti erilleen osuneita värejä olen jo naureskellut ennenkin täällä blogissa. Nyt sattui toinen hauska osuma, sillä viime syksynä aurinkopenkistä jaettuja kukkasipuleita ympäri pihamaata lykkiessäni onnistuin istuttamaan yhteen kohtaan vaaleanpunaiset ja -siniset kevättähdet erilleen toisistaan. Sitä en tiedä, mistä posliinihyasintti ja lehtoesikko olivat eksyneet sekaan kun ei niitä kovin lähellä kasva. 

Kevätsahrami 'Jeanne d'Arc' ja idänsinililja ovat ihan tarkoituksella vierekkäin.

Tämäkin esikko on omatoimisen risteytymisen lopputulos. Sen kukissa on hentoista liilaa kuviointia.

Jouluruusu 'Hello Amber'.

Ensimmäiset narsissit kukassa.

Luulin muutama päivä sitten, että yksikään narsissi ei ole selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä mutta kaksi mätästä Tête-à-Tête -kihlanarsisseja ponnahti supernopeasti esiin ja aloitti kukkimaankin melkein saman tien. Veikkasin ensimmäisten narsissien kukkivan 15.5 ja pelkäsin, että se olisi liian aikaista mutta ensimmäinen tete olikin auki jo 9.5. illalla. Kuusi päivää etuajassa. Olenkohan muuten istuttanut ne liian syvälle kun ovat noin maanrajassa? Jos siinä onkin selitys sille, miten narsissikärpäset eivät ole syöneet niitä? Eivät ole jaksaneet kaivautua niin syvälle. Muista narsisseista ei vielä tänään näkynyt lehdenkärkeäkään.

Huhtikurjenmiekka 'Frozen Planet' ja vaaleanpunainen kevättähti.

Mihin lie ovat hävinneet loput jääplaneetat? Viime syksyn suuressa mylläyksessä ovat varmaan levittäytyneet ympäri pihamaata ja vain nuo kaksi jäivät lähelle entistä paikkaansa. Toivottavasti muut eivät ole kuitenkaan hävinneet ihan lopullisesti.

Loppuun vielä jättikimppu kevätkukkaniityltä.

Onnea kaikille äideille!

Hiidenkiven puutarhajumppa

Nyt se on totisesti todistettu: puutarhatyöt parantavat liikkuvuutta ja kohentavat lihaskuntoa. Mistäkö vakuutuin näin varmasti asiasta? Kävin fyssariopiskelijoiden järjestämässä kuntotestissä kun kerran opiskelijana pääsin sellaiseen ilmaiseksi. Liikuntaharrastukseni rajoittuvat puutarhailuun ja Karon kanssa rauhallisiin kävelylenkkeihin. Töissä toki käytän mieluummin portaita kuin hissiä ja nyt kun alkaa olla lämpimämpää, ajelen kerran viikossa pyörällä töihin, noin kuusi kilometriä suuntaansa. Kuntosalilla olen käynyt viimeksi ehkä vuonna 2004 eikä viimeisen puolen vuoden ajan ole tullut tehtyä edes kotijumppaa kuin kerran kuussa noin 15 minuuttia kerrallaan. Eli käytännössä en kuntoile yhtään. Silti sain kuntotestin eri osa-alueilta vähintään keskinkertaisia tuloksia ja kyykyissä sijoituin ikäryhmäni hyvä-sarakkeeseen. Ryhti ja liikkuvuudet olivat oikein hyvät ja punnerruksissakin huimat seitsemän tyylipuhdasta suoritustani olivat enemmän kuin suurimmalla osalla muista ammattialani opiskelijoista. Siitä olen yllättyneen ylpeä, vaikka tulos muuten onkin aika surkea. Eli monta tuntia parina päivänä viikossa puutarhatöitä parantaa selvästi niin voimaa kuin liikkuvuuttakin (kestävyyskunnossa oli kyllä parantamisen varaa mutta sitä ei huudella. Ei sekään siinä alimmassa sarakkeessa ollut.). Alkusyksystä tulokset olisivat varmaan olleet vielä paljon parempia kuin nyt puutarhakauden ollessa vasta aluillaan.

Uusi kärhö. Saa nähdä, tuleeko siitä Comtesse vai jotain ihan muuta.

Palkinnoksi kuntotestiin uskaltautumisesta ja varsinkin kyykkyjen ja polkupyöräergometritestauksen aiheuttamasta reisilihasten pienimuotoisesta kuolemisesta ostin itselleni loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud'n. Eihän sitä nyt ihan huvin vuoksi moiseen rääkkiin lähdetä. Kuntotestistä sainkin sitten inspiraation tehdä meille kotipuutarhureille kuvalliset liikuntaohjeet, joiden ansiosta ainakin itse pärjäsin yllättävän hyvin testissä.  Kuvaajana toimi esikoinen ja vasta jälkeenpäin kuvia katsellessa kävi mielessä, että fiksu olisi varmaan vaihtanut edustavamman vaatekerran ylleen ennen kuin jakaa kuviaan nettiin. Minäpä en ole fiksu ja kuvat todistakoot, että ne otettiin aidossa kitkemistilanteessa hommaan sopivissa kuteissa. Kuka muka lähtee puutarhahommiin ykköset yllä? Ehkä kovin moni ei minua näistä kadulla tunnista, joten menkööt. Sitten kuntoilemaan, tehkää perässä! Paitsi polvivaivaisten ei ehkä kannata ihan kaikkia liikkeitä kokeilla. Eikä ehkä lonkkavaivaisten. Ja ranteetkin saattavat olla välillä kovilla. Ja tasapaino. Äh, kokeilkoon ken tahtoo, mutta omalla vastuulla!

Ihan perus kyykky.

Syväkyykky on kuulemma hyväksi terveydelle. Se on hyväksi myös kukkapenkkien reuna-alueille. Kyykky on mukava, tasapainoinen asento rikkaruohojen kitkemiseen tai vaikkapa jouluruusun edellisvuotisten lehtien nyppimiseen. Yläkroppaan saa tasaisen kiertoliikkeen, kun aloittaa kitkemisen yhdeltä puolelta, jatkaa eteen ja siitä toiselle puolelle. Käsien pituudesta sitten riippuu, miten ison puoliympyrän saa hoidettua ennen kuin pitää taapertaa muutama kyykkyaskel sivummalle. Hurjemmat tekevät pingviinitaaperruksen sijaan kyykkyhyppyjä (kannattaa ehkä vilkaista ennen sitä olan yli, etteivät naapurit tai joku pihaan hiipparoinut kaupustelija näe). Kyykyssä pystyy myös ruukuttamaan taimia ja kylvämään siemeniä. Hyvin käyttökelpoinen asento siis. Vaihtelua saa asettamalla kuvan asennon sijaan jalkansa leveämmälle, eli polvet tulevat tällöin käsivarsien ulkopuolelle. Siinä asennossa on kätevä vaikkapa jakaa esikoita tai vastaavan kokoisia käsin kappaleiksi revittäviä kasveja.

Kyykkyjen jälkeen vähän venytystä. Tässä vaiheessa oli jo tullut lämmin, niin piti aukaista fleeceä.

Kukaan ei jaksa hoitaa koko puutarhaa kyykkäämällä eikä sillä keskemmälle penkkejä edes pääsisikään. Kapeahkojen kukkapenkkien keskialueet saa näppärästi kitkettyä asettumalla penkin levyiseen haara-asentoon. Tuleepa mukavasti venytystä ja tasapainoiluakin, jos penkin reunuksissa on vaikkapa pyöreitä kiviä niin kuin meillä patiopenkissä. Tuossa asennossa muuten voi nostella toisella kädellä rikkaruohoämpäriä kuin kahvakuulaa. Voi vieläpä valita, mihin suuntaan ämpäriä nostelee sen mukaan, tarvitseeko hauis, lapaluu vai joku muu lihas treeniä. Samalla tulee edistettyä aivoterveyttäkin, kun toinen käsi tekee ämpäritreeniä, toinen nyppii rikkaruohoja ja silmät tarkkailevat kukkapenkissä kasvavia kasveja. Sitten, jos vielä lauleskelee samalla, niin jopa on aivotreeniä kerrakseen! Patiopenkissä muuten posliinihyasintit ja kevättähdet kukkivat edelleen. Pari idänsinililjaakin sinne on päässyt livahtamaan ja 'Norah'-tulppaaneita on nousemassa mukavasti. Mutta yhtäkään viime kesänä istuttamani täpläpipo 'Mystican' tainta en bongannut. Harmi sentään!

Verkot kyllä vähän hankaloittavat tätä kitkemistä!

Näin keväisin jänis- ja myyräverkoista aiheutuu melkoista häiriötä puutarhatöille mutta ei mahda mitään. Kyllä se vähän jäykempikin myyräverkko nousee aina sen verran, että käsi mahtuu alta. Tässä 'Laatokan Helmen' ja 'Ruby Giant' -tähtisahramien luona astinkivet olivat hieman kaukana verkosta mutta tulipahan enemmän vastusta keskikropalle. Auki jäänyt fleece nyt vähän peittää näkymiä mutta ehkä sanallinen ohjeistus riittää. Ota ensin tukeva polvi-istunta-asento ja nappaa sitten toisella kädellä kiinni verkon alareunasta nostaen napakasti ylöspäin. Hauiskäännön variaatio vissiin? Toisen käden saa nyt ujutettua verkon ali rikkaruohojen kimppuun. Muista hyvä keskivartalon tuki, niin ei selkä kipeydy. Ehkä. Joku pehmuste polvien alle olisi kyllä aika jees...

Pyllistel... eikun venyttelyä.

Toiset verkot ovat sen verran matalampia, että niiden yli ylettää kurkotella nyhtämään vaikkapa viimevuotisia perennanvarsia. Siinäpä tulee hyvää venytystä niin selälle kuin jaloillekin. Minulla varpaita kohti kurottelu ainakin meinaa ottaa pohkeisiin (istumatyöläisen ongelmia kaiketi?). Ainoaan onnistuneeseen otokseen sitten jäi juuri se hetki kun polvet olivat vähän koukussa mutta väliäkös hällä. Koivet olivat kyllä välillä ihan suoranakin. Muista varmistaa, että housujen ahterissa ei ole ainakaan kovin isoja reikiä ennen kuin pyllistelet naapuria tai kadulla kulkijoita kohti! Komeamaksaruohot alkavat jo heräillä, joten oli jo korkea aika rapsia niiden kuivettuneet varret pois. Parikymmentä senttiä kengänkärjestä eteenpäin näkyy myös muutamia ylivalottuneita kevätpitkäpalon kukkia. En muistanutkaan, että se alkaa kukkia jo näin aikaisin. Sitä voisikin levittää hiukan laajemmalle alueelle kun näyttää viihtyvän tuossa. Sammalta näyttää tulleen syksyn kosteudessa paksu kerros joka puolelle. En aio ottaa siitä stressiä. Kyllä perennat sen läpi nousevat ja ehkä sammal vähän estää rikkaruohoja itämästä ja kosteutta haihtumasta.

Sitten kun ei enää käsillä yletä, niin voi nostaa toisen jalan varovasti verkon yli kasvien sekaan.

Atsaleoissa näytti olevan ainakin jokunen nuppusilmu ja löytyi verkon sisältä muutamia kevätsahrameitakin, joten ei passaa ihan vielä kerätä verkkoja pois. Rusakot tulisivat kuitenkin apajille heti kun ei ole vielä tuuheaa voikukkaheinikkoa saatavilla. Onnistuuhan nuo puutarhanhoitotyöt verkkojen yli ja ali. Pientä akrobatiaakin tulee harrastettua, kun nostelee jalkojaan vähintään vyötärön korkeudelle päästäkseen verkkojen yli. Kovasti yritimme esikoisen kanssa saada hassun kuvan sellaisesta tilanteesta mutta ajoitus ei onnistunut eikä minulla riittänyt kunto/tasapaino siihen, että olisin seissyt yhdellä jalalla toinen jalka taivasta kohti niin pitkään, että lapsi onnistuu saamaan onnistuneen otoksen.

Lisätäänpä vaikeusastetta. Ylettääkö kurkotella vai ollaanko kohta mukkelis makkelis kukkapenkissä?

Joskus verkotettu alue on niin suuri, ettei auta kuin hypätä kokonaan häkkiin. Hiidenkiven puutarhassa sellainen paikka löytyy kärhökaaripenkin pensasmustikkaosiosta. Siellä on sentään muutamia astinkiviä mutta niitäkin aika harvakseltaan. Kuvan asento lienee jonkinlainen puolikyykyn variaatio eteentaivutuksella. Oli mikä oli, niin sillä pääsee kurottelemaan huomattavasti pidemmälle kukkapenkkiin kuin syväkyykyllä. Mahtuu kasveja enemmän kun ei tarvitse varata tilaa astinkiville! Tasapainokin kehittyy kuhmuraisten kivien päällä keikkuessa. Komeamaksaruohojen seasta pilkisteli jo helmililjojen ja valkovuokkojen piippoja, joten ei passannut lompsia sekaan ihan miten vain. Tuo isännän vanha, ruma lippis on muuten yksi parhaita puutarhapäähineitäni. Se on täydellisen muotoinen päähäni ja niin paksua kangasta etteivät paarmat saa hampaitaan sen läpi. Voisin kuvitella sen estävän täysin myös UV-säteiden läpipääsyn. Isohko lippa varjostaa hyvin silmiä ja peittää tehokkaasti kuvissa kasvot.

Ihan kaikkialle ei ylety kiviltä kurkottelemalla. Tämä asento muistuttanee jotain joogaliikettä?

Olipa sopivasti jäänyt pionin tukikeppi pystyyn törröttämään. Siitä tai otettua pikkuisen lisätukea ja kevennettyä painoa siltä varalta, että jalan alle olisi sattunut jäämään joku maasta puskeva kasvinalku. Tässä asennossa tulee venytystä vähän sinne sun tänne ja kaiketi joku lihasryhmäkin siinä aktivoitui. Puutarhalihakset kenties? Huomatkaa oikean kyynärvarren puolivälin kohdalla taustalla kauniisti kukkiva sinivuokko. Kukkia on ainakin kymmenen yhtä aikaa auki ja nuppuja vielä tulossa. Ensimmäisen jumppakuvan vaaleajouluruusu taas näkyy oikean pohkeeni yläpuolella kuvan yläosassa. Kyllä, juuri se valkoisena hohtava lämpäre tuolla kaukana. Hyvin erottuu, eikö?

Pieni kurottelukin tekee välillä hyvää.

Pitäähän se ranka saada välillä suoristettua ja tekee tuollainen taivaita kohti kurkottelu varmaan pohkeille ja jalkaterän lihaksillekin hyvää. Talvella ei ollut tarpeeksi lunta hankikelien aikaan, jotta olisin ylettänyt repiä kärhöportin päältä viimevuotiset versot pois. Niinpä niitä joutui nyt vähän kurottelemaan. Onneksi versot eivät olleet ihan umpisolmussa kaaren huipulla. Aurinko kyllä vähän häikäisi mutta tulipahan jumpattua samalla naamalihaksiakin, kun siristeli silmiä ja töpeksi kaaren huipulta pudonnutta roskaa pois suusta. Muutenhan suu ei olisi ollut auki mutta kun piti kysellä esikoiselta, joko on riittävästi kuvia otettu ja saa kiskaista viimeisetkin versot pois.

Aurinkopenkin "astinkivi" on vähän korkeampaa sorttia.

Tälle asennolle ei varsinkaan löydy virallista nimeä. Olkoon se nyt vaikka sitten "kurjenmiekkoihin kurkottava kitkijä". Se on varmaan sukua samalle asennolle, jossa kömmitään johonkin keskiaikaiselta kidutusvälineeltä muistuttavaan kuntosalilaitteeseen. Kevätkukkaniitylle ei passaa jalkaansa asettaa, sillä sieltä nousee yhtä sun toista joka neliösentiltä. Kevättähdet, huhtikurjenmiekat ja maksaruohot nyt jo erottaa mutta hyasinttien pulleat piipot vasta kurkkivat maanrajassa ja sinikatanoista ei edes tiedä, ovatko hengissä vai eivät. Hätä konstit keksii ja myös hankalimmassa kohdassa oleva voikukka saa lähtöpassit. Tukikäden rystyset eivät ehkä rusentaneet kovin montaa kasvia. Pientä koordinaatioharjoitustakin tulee tehtyä, kun tasapainoillessa pitää saada rikkaruohoämpäri pidettyä paikoillaan.

Viimeistä viedään: puutarhaan sopiva lankutusasento.

Lankuttamalla pääsee kitkemään jo melkoisen suuren alueen ja ihan ilman astinkiviä tai -lautoja. Mutta ihan miten tahansa ei kukkapenkissä passaa lankuttaa. Jos lankutat kyynärvarsien varassa, onnistut rusentamaan kyynärvarsillasi ties miten monta kasvia. Keskivartalokin jää siinä asennossa alemmas ja jos samassa kohdassa vaikka joku tulppaani tai herkemmin taittuva perennanvarsi olisi jo kovin korkeaksi kasvanut, niin poikkihan se menisi. Kämmenten varassa lankuttaminen nostaa kropan korkeammalle ja pienentää mukavasti käden alle jäävää riskialuetta. Liike on melkoisen tehokas, sillä joudut tekemään sen yhdellä kädellä. Toinen käsi kun tarvitaan tietysti kitkemiseen. Silmän ja käden koordinaatio kehittyy, kun yrität samalla viskoa kitkemäsi rikkaruohot jalkojen luona olevaan ämpäriin. Jos kunto kestää, niin koko kukkapenkin voi käydä läpi "lankkukävelemällä" sivuttain sitä mukaa kun saa yhden kohdan kitkettyä. Muista muuten tässäkin se keskivartalon tuki ja vaihda tasaisin väliajoin tukikättä, jotta tulee treenattua kumpikin puoli kropasta ja kitkettyä rikkaruohot kaikkialta. Lankutusta kannattaa harrastaa erityisesti keväällä, sillä kovin korkeaksi kasvaneiden kasvien sekaan sillä tyylillä ei passaa yrittää. Voi tulla enemmän tuhoa kuin hyvää jälkeä.

Jätetään lopuksi verkkokalvoille puutarharönttösiäni kauniimpi kuva. Katsojan loppurentoutus.

Siinäpä oli yhden päivän treeniä kerrakseen eikä tarvittu edes kalliita laitteita (vaatteidenkaan ei tarvitse tässä treenissä olla mitään merkkivermeitä). Innostuisiko nyt joku toinen hullunrohkea esittelemään oman puutarhajumppansa meille, jotka eivät innostu kuntosaleista tai muustakaan urheilusta? Voidaan sitten vertailla, kenen treeni kohentaa kuntoa ja puutarhaa tehokkaimmin.

Lämmin toukokuun aloitus

Sinivuokot kukkivat.

Vappuviikonlopun säät olivat mitä mainioimmat puutarhailua ajatellen. Ilman tuulta olisi pärjännyt t-paidassa mutta sen verran ainakin täällä puhalteli, että piti pitää fleece päällä melkein koko ajan. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut ja välillä oli ihan mukavakin, että viilentävä tuulenpuhuri osui kohdalle. Isoin urakka oli puutarhakompostorin tyhjennys. Nyt kun pääsisi hakemaan tallilta hepankakkaa, niin saisi viimevuotisen kompostin nosteltua Biolanin puutarhakompostoriin loppukypsymään. Puutarhasta kun ei vielä tähän aikaan irtoa kovinkaan paljoa vihreää kitkentäjätettä kompostoitumisen vauhdittajaksi.

Kompostia matkalla kukkapenkkiin.

Mikä neronleimaus olikaan levittää syksyllä kevättähtiä ja huhtikurjenmiekkoja kivikkorinteen puolelle! Aurinkopenkin puolella ei ole aivan yhtä runsasta kukkatykitystä kuin aiempina keväinä mutta sinisiä ja vaaleanpunaisia lämpäreitä on nyt paljon laajemmalla alueella. Jos sipulit viihtyvät uusilla paikoillaan yhtä hyvin kuin ennen, niin parin vuoden päästä kukintaa on hyvin monen neliömetrin alalla. Yksi pieni muistuma aikaisempien vuosien kukkapaljoudesta on vielä aurinkopenkin puolella. Ilmeisesti rikkaruohon juuria ei ollut syksyllä ihan koko kevätkukkaniityn alueella, kun jäi noin tiheä kukkalämpäre jakamatta. Sen voisi nostaa tänä kesänä kunhan kurjenmiekkojen lehdet alkavat kuihtua. Sipuleiden on pakko olla ihan vieri vieressä kun kukatkin ovat tiiviissä sumpussa.

Kuvassa näky on aika laimea mutta livenä kurjenmiekat ja kevättähdet tuikkivat iloisesti sieltä sun täältä.

Nukkapähkämöt ovat vähän ankean näköisiä keväällä ennen kuin ne alkavat puskea uusia lehtiä, joiden alle vanhat sitten häviävät. Miksi en siis ole aikaisemmin ymmärtänyt istuttaa niiden sekaan huhtikurjenmiekkoja? Isot, tummansiniset kukat tuovat mahtavasti väriä vaaleaan pähkämömattoon ja luultavasti kurjenmiekkojen lehdet häviävät näkyvistä viimeistään siinä vaiheessa kun pähkämöt alkavat kasvattaa kukkavarsiaan.

Aika kiva yhdistelmä minusta.

Jos kurjenmiekat toimivat hienosti nukkapähkämöiden seassa, niin kevättähtien kanssa tilanne on hieman eri. Korkeus olisi hyvä mutta pastelliset sävyt eivät oikein erotu epämääräisen hailakanvärisistä pähkämöistä. Luultavasti suurin osa kevättähdistä on vielä levittäytynyt ihan itse pähkämöiden sekaan, sillä en muistaakseni istuttanut niitä ihan kivien kylkeen. Muutama keskemmällä aluetta oleva kasvusto saattaa toki olla oma virhearvioni. Pitää nyt tässä vähän pohdiskella, josko kaivaisi ainakin vaaleanpunaiset kevättähdet vaikka kaukasianmaksaruohojen sekaan. Tummaa kasvustoa vasten hempukat olisivat paremmin edukseen. Siniset ehkä saavat jäädä pähkämöiden sekaan. Isompana mättäänä ne varmaan erottuvat paremmin, vaikka pähkämö ei ihan optimaalinen väripari niille olekaan.

Omatoimiset kevättähdet eivät ihan erotu massasta.

Viime syksynä istutettu nukki selvästi viihtyy.

Jos en olisi jättänyt nukin nimilappusta kukkapenkkiin, olisin saattanut jopa kitkeä lilliputtikokoiset nukit rikkaruohoina pois. Kukkavarrella on korkeutta vain muutaman sentin eikä yksittäinen kukkakaan ole edes senttiä halkaisijaltaan. Söpöjähän nuo kuitenkin ovat ja selvästi viihtyvät, kun kukkivat kumpainenkin. Pitäähän sitä joka puutarhassa yksi suurennuslasin kanssa tutkittava kasvikin olla vai miten se nyt menikään? Viime kesän hankinnoista valkokukkainen tarhalevisia oli mädäntynyt ihan kokonaan. Se vähän harmittaa, vaikka ensimmäinenkin tarhalevisiani jäi yhden kesän ihmeeksi. Viime kesän kukinta oli kuitenkin yltäkylläisen runsas, joten ei tullut ostettua kasvia, joka jurottaa ensimmäisen kesän ja heittää henkensä ennen toista. Jatkossa pitäydyn pelkästään tähtilevisioissa, sillä ne ovat talvehtineet loistavasti. Olisikohan niissä valkoista lajiketta?

Melkein peitin kompostimullalla kurjenpolven varsien seasta kurkistelevat krookukset.

Ylläolevan kuvan kukkasten piti olla sinisahrami 'Blue Pearlia' mutta kukat näyttävät minusta identtisiltä tähtisahrami 'Barr's Purplen' kanssa. Nappasin kukkien auettua vielä Barrin kukan ja vein sen näiden viereen vertailtavaksi. Barr oli ehkä hitusen kookkaampi mutta ovat ne saaneet kasvaakin maassa pidempään kuin nämä, jotka istutin vasta viime kesänä kellarissa talvetetuista sipuleista. Ehkä pitää vertailla kukkia uudestaan ensi keväänä. Onneksi viskoin kompostimultaa kottikärrystä käsin, sillä lapiollisen alle kukat olisivat varmasti hautautuneet kokonaan.

Koska kukkii?-haasteen pystykiurunkannukset kukkivat huhtikuun 27:nnen päivän sijaan vappuna, 1.5.

Neljällä päivällä menivät kiurunkannukset huti, joten ne osuivat arvauksistani toiseksi lähimmäksi. Narsissien pelkään menevän huti aivan totaalisesti, sillä vielä ei näy edes ensimmäistäkään piiponkärkeä ja kukinnan pitäisi alkaa 15.4. Minkä ihmeen takia menin heittämään niin aikaisen veikkauksen niiden kohdalle? Ja onko niistä yksikään edes elossa enää? Toivottavasti edes joku sipuleista olisi selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä.

Tomaatit ruukutettu ulkona 2.3.

Tomaattini eivät olleet päässeet vielä tutustumaan edes ulkoeteiseen kun jo vein ne ulos. Sen verran lämmintä oli 2.3, vaikka tuuli välillä puhalsikin melko voimakkaasti. Ruukuttelin tomaatteja kuitenkin autotallin varjoisalla seinustalla, johon ei osunut tuuli aivan yhtä voimakkaasti kuin avoimemmalle kohdalle. Kaksi amppelitomaatti 'Gartenperleä' pääsi jo lopullisiin astioihinsa mutta toiset saavat pärjätä noissa astioissa toukokuun lopulle saakka. En tiedä, missä vaiheessa minulle tuli laskuvirhe, mutta ei tomaatteja noin montaa pitänyt laittaa. Kuvasta puuttuvat vielä lasten tomaatit, jotka he kiikuttivat aika pian ruukutuksen jälkeen takaisin sisälle toipumaan. Saivat ehkä hitusen kovakouraisempaa käsittelyä kuin nämä minun taimeni... Toivon totisesti pitkästä aikaa tomaateille oikein suotuisaa kesää, jotta kaikki vaivannäkö ei mene hukkaan.

Ensimmäinen erä taimia pääsi lopullisesti ulos.

Hankin aiemmin keväällä kasvilavan päälle uuden muovihupun, sillä edellisissä oli jo reikiä ja toisen tukikehikosta on hajonnut yksi palanen. Niitäkin käytetään vielä tarpeen mukaan mutta tämän uuden alle mahtuu hieman korkeampia kasveja. Yksi tomaateista oli tarkoitus istuttaa kasvilavaan ja se saa varmasti alkuun muovikasvarin suojakseen tai jos on kovin aurinkoista, niin kehikon varaan saa laitettua harsoa varjostamaan paahteelta.

Ensimmäinen tarhakylmänkukka kukkii todella matalin kukkavarsin mutta suurin kukin.

Kuun vaihteesta jäi vaikka miten monta asiaa ja uutta kukkijaa raportoimatta mutta ehkäpä ehdin paneutua niihin jonain toisena päivänä. Iloista, aurinkoista toukokuuta!

Ennen ja jälkeen

Kylläpä taas maisemat muuttuivat nopeasti, kun toissapäivää vertaa eiliseen. Kuvat tosin ovat vasta tältä päivältä, sillä eilen kaikki pienet kevätkukkijat olivat hautautuneet umpsukkeluksiin hangen alle eikä niitä näkymiä ollut alkuunkaan mielekästä kuvata.

Huhtikurjenmiekoista kukkii jo muutama 'Harmony' sekä ensimmäinen 'Alida' (tuo vaaleampi).

Perkasin syksyllä perusteellisesti huhtikurjenmiekkojen kasvualueen, sillä niiden sekaan oli eksynyt heinää ja vähän muitakin rikkaruohoja. Ainakaan kurjenmiekkoja perkaaminen ei näyttänyt häiritsevän, sillä niitä nousee tasaisesti joka puolelta ja ensimmäiset jo kukkivatkin. Niiden sipuleita riitti levitettäväksi myös muualle ja tietysti upottelin niitä "hiidenkiven'' toisellekin puolelle kivikkorinteen yläosiin. Muutamia kukkii jo sielläkin ja versoja nousee mukavasti aika laajalta alueelta. Minusta ne sopivat oikein mukavasti myös kivien sekaan.

Vasemmalla 24.4, oikealla samat kukkaset hieman eri kulmista 26.4. aamupäivällä.

Kevättähtien veikkasin kukkivan jo 16.4. mutta ensimmäinen avautui vasta 23.4. Viikolla huti ja melkein heti kun ensimmäiset uskalsivat aloittaa kukinnan, tuli märkä ja jäinen peitto päälle. Melkein säälittää pienten kukkien puolesta mutta onneksi kevätkukat ovat sitkeitä ja tottuneita vaikka millaisiin säänvaihteluihin. Tähtisahrami 'Ruby Giantia' oli jo pari isoa mätästä komeasti kukassa mutta niin nekin vain joutuivat vetämään kukkansa suppuun ja odottamaan poutaisempaa keliä.

Ylärivissä kevättähdet, alarivissä ensimmäiset kultasahrami 'Romancet' sekä tarhakylmänkukat.

Kollaasin alarivissä eivät sentään olleet sahramit joutuneet muodonmuutosleikkiin ja muuttuneet vuorokaudessa kylmänkukiksi. Kummassakaan ei vain ollut tänään mitään kuvattavaa: pikkuruiset sahramit olivat kokonaan lumen alla eikä kylmänkukistakaan nähnyt juuri mitään. Niiden karvainen pinta keräsi selvästi tehokkaammin lunta päälleen kuin vaikkapa kurjenmiekkojen terälehdet. Pääsivät siis kumpainenkin blogiin lumettoman päivän kuvina. Pelkäsin jo keltaisen nurkan krookusten joutuneen kokonaan myyrien suihin mutta olipa ainakin pari pientä rypästä säästynyt. Jospa niitä vielä jokunen nousee kunhan pääsevät esiin päivänliljojen viimevuotisten lehtien seasta. Vaikeaa olisi ollut tarhakylmänkukankaan nousta kovin suuren lehtimassan ylle, kun katsoo kukkavarren pituutta. Hassusti nuo ensimmäiset kukat aukesivat melkein maanpinnan tasalle. Toivottavasti se kertoo vain koleasta säästä eikä siitä, että myyrä olisi mutustanut siltä juuret olemattomiin.

Takapihalla tähtisahramit 'Barr's Purple' ja valkoiset posliinihyasintit ovat aloittaneet kukinnan.

Tässä ennen-kuva.

Kuten kuvasta näkyy, niin jälkikompostorimme alkoi olla jo vähän turhan heppoisessa kunnossa. Ilman ympärille kieputettua narua, kepakoita ja raudoitusverkon jämäpaloja koko kompostori leviäisi palasiksi eikä tyhjennysluukku pysyisi hetkeäkään kiinni. Koska tyhjennysluukusta, kannesta ja takakappaleestakin puuttui myös pieniä palasia, päätimme hankkia uuden kompostorin sen tilalle ja siirtää tuon johonkin kevyempään käyttöön. Uusi kompostorikaan ei ole lämpöeristetty mutta sentään siinä on sentään pohja ja kansi, joka ei aukea tuulessa. Olen istuttanut yleensä kesäksi jälkikompostoriin kurpitsan ja välillä jotain muutakin mutta pitää nyt vielä tutkailla, miten tähän uuteen tekisi. Täyttöaukko on sen verran pienempi, vaikka koko yläosan ottaisi irti, ettei siihen ainakaan montaa kasvia mahdu. Ehkä yksi kesäkurpitsa tai muutama köynnöstävä kasvi, jotka voi ohjata viereiseen raudoitusverkkoon. Ihan mukavasti uudessa kompostorissa lähti kuitenkin vanhassa jälkikompostorissa ollut massa lämpenemään kun laitoin pikakompostorista puolivalmista tavaraa sekaan.

Ja tässä jälkeen.

Uusi kompostori oli pohjamitoiltaan edellistä jonkun verran leveämpi, joten kompostorin etureuna jäi tyhjän päälle killumaan. Omasta "sekatavarakaupasta", eli metsästä edellisen asukkaan rakennusjätekasoilta löytyi pari sopivanpaksuista betonilaatan kappaletta, joilla sai etureunaan riittävästi täytettä. Kompostorin ilmankierto hoituu ilmeisesti tyhjennysluukun alla olevan ilmanottoaukon kautta ja nyt se on ainakin on kunnolla avoinna. Saa nähdä, miten paljon myyriä alkaa vilistä samaisen aukon kautta mutta pääsivätpä ne halutessaan siihen edelliseenkin kompostoriin, jossa ei ollut edes muodon vuoksi minkäänlaista pohjaa. Ei tuohon kuitenkaan tuoretta keittiöjätettä laiteta, vaikka kompostori mukana tulleen lappusen mukaan soveltuisi niillekin. Sentin ilmareiät pohjassa eivät minusta ole riittävän pieniä estämään myyrien ja hiirien pääsy kompostoriin. Ehkä tuohon etureunan koloseen voi askarrella palasen tiheäsilmäistä verkkoa, jos herää epäilys jyrsijähotellista kompostorin alla. Kompostorien luona puuhaillessa tuli samalla kaiveltua niiden edestä muutama paksujuurinen voikukka ja muitakin rikkaruohoja pois.

Skillat "vaahtokylvyssä".

Meillä on edelleen muutamia senttejä lunta maassa, vaikka tänään on hetkittäin aurinkokin pilkistellyt. Välilä tosin satoi uutta räntää päälle mutta tuleepahan edes pikkuisen kosteutta maahan. Kurjalla kelillä ei ulkopuuhissa oltu mutta sisätiloissa purkkimäärä lisääntyi melkoisesti, kun koulia taimia. Olisi pitänyt ottaa taimipöydistäkin ennen ja jälkeen -kuvat.

Poks!

Johan niitä nuppuja alkoi poksahdella täälläkin auki kun riittävän pitkään odotteli. Tosin moni ensimmäisistä kukkijoista löytyi aivan muualta kuin mistä luulin niiden löytyvän.

Lehtoimikän siementaimi.

Imikät ovat yleensä aikaisia kukkijoita, mikä on hyvä, sillä ne ovat myös hyviä mesikasveja ensimmäisille pörriäisille ja vielä kertovatkin kukan värillä, missä on mettä tarjolla ja mitkä kukat ovat jo menossa vanhaksi. Kukat avautuvat vaaleanpunaisina ja muuttuvat kukan vanhetessa sinisiksi. Muutamalla muullakin luonnonkukalla on samanlainen ominaisuus. Koska imikän kukissa käy aina melkoinen kuhina, on selvää, että siementuotantokin on vähintäänkin kiitettävän runsasta. Aloituskuvan lehtoimikkä löytyi keskeltä varjokujan portin alla olevaa kiveystä. Aion kitkeä koko kasvin heti pois kunhan kukkapenkissä olevat isommat imikät alkavat kukkia. Pieniä lajitovereitakin näyttää pilkistelevän vähän sieltä sun täältä mutta saavat minun puolestani olla kukinnan loppuun saakka. Ihan joka paikkaa en kuitenkaan anna niiden vallata mutta suon pörriäisille kaikki mesibaarit, mitkä eivät ihan kulkuväylillä ole.

Bellis

Kaunokaisetkin ovat aikaisia kukkijoita. Kuvan aurinkoinen väriläiskä suorastaan hyppäsi esiin kaiken viimevuotisen ryönän keskeltä. Sitä ei voinut olla huomaamatta, vaikka olin kulkemassa monen metrin päästä ohi töistä tullessani. Jätin saman tien työlaukun rappuselle ja kävin ottamassa kuvan siltä varalta, että joku pitkäkorva tai siimahäntä keksii käydä seuraavan yön aikana mutustamassa koko kukan kitusiinsa. Eivät ne kyllä ensimmäisenä ole bellisten kukkia napostelleet mutta kerta se olisi ensimmäinenkin eikä luonnossa ole vielä kovin paljoa tuoretta evästä.

Vaaleajouluruusu on saanut jo useamman kukan täysin auki.

Tähtisahrami 'Ruby Giant' on ihanan aikainen kukkija ja onneksi tulin istuttaneeksi niitä myös hyvin lämpimään paikkaan. Ihan eniten käytetyimmän kulkureitin äärellä ne eivät kyllä ole mutta aurinkoisena päivänä voi aina tehdä asiaa yhden (tai useamman) kukkamättään luokse. Ensimmäinen 'Ruby Giant' aukesi jo 17.4. ja oli täten yhdessä posliinihyasintin kanssa ensimmäinen kukkiva sipulikukka. Takapihalla luumupuun juuressa pieni mätäs tähtisahrami 'Barr's Purplea' on myös aloittanut kukintansa, vaikka en olekaan ehtinyt nähdä niitä kertaakaan avonaisena. Aurinko ei vielä ehdi paistaa niiden kohdalle ennen kuin lähden töihin ja illalla ne jäävät talon varjon taakse. Kukat ovat kuitenkin selvästi olleet jo useampana päivänä auki.

"Rubiinijättiläiset" kukkivat jo useamman kukan voimin.

Lisää purppuraista sävyä löytyy esikoista.

Kovin ovat vielä pieniä ja harvakseltaan ympäri tonttia nämä minun kevätkukkijani mutta pääasiahan on, että edes sieltä sun täältä löytyy edes joku kukkanen. Ainakin kaksi eri kimalaiskuningatarta on jo bongattu etsiskelemässä pesäpaikkaa ja yksi raitamaamehiläisnaaras oli kerännyt siitepölyvasunsa niin täyteen, ettei meinannut päästä edes lentoon. Kuivuneen korren kärkeen kiivettyään se sai viimein riittävästi alkuvauhtia, että lento lähti sujumaan. Ainakin sen verran, mitä saimme lapsen kanssa seurattua.

Ensimmäisessä tarhakylmänkukassakin alkaa jo näkyä väriä.

Tarhakylmänkukkien karvaiset nuput kuuluvat monen suosikkeihin, myös minun. Käyn silittelemässä ja hypistelemässä niitä joka ikinen kevät ja melkein joka päivä. En vain voi vastustaa kiusausta. Lampaankorva, eli nukkapähkämö kuuluu samaan koskettamaan houkuttelevien kasvien sarjaan. Onneksi kukat eivät näy lähemmästä tuttavallisuudesta suuttuvan. Jos jotakin kasvia voi suositella kenen tahansa puutarhaan, niin tarhakylmänkukka olisi varmasti sillä listalla. Se kukkii aikaisin ja pitkään, kukinnan jälkeen ilmestyvät koristeelliset siemenkodat koristavat kasvia pitkälle ja lehdistö pysyy kauniina talven tuloon saakka. Se ei leviä juuristollaan lainkaan eikä siementaimiakaan putkahtele riesaksi asti. Tarhakylmänkukan akilleen kantapää ovat myyrät, jotka pitävät kovasti sen paksusta paalujuuresta. Toisaalta peltomyyrä jyrsi suurimman tarhakylmänkukkani tyvialueen perusteellisesti kahtena peräkkäisenä talvena eikä kasvi siitä pahasti hätkähtänyt. Ehkä ainoastaan vesimyyrä saattaisi saada juuren niin pahasti syötyä, että saisi heittää hyvästit kasville.

Puupioni on jo innoissaan kasvuun lähdössä.

Puupioninkin pulleat silmut sanoivat poks lämpimien päivien innostamana. Se näyttää aivan siltä kuin silmunjäänteiden seasta kurkottelisi monta käsivartta taivasta kohti. Vähän pelkäsin, miten pioni mahtaa suhtautua märkään syksyyn ja vähälumiseen talveen mutta onneksi jo valmiiksi lyhyistä varsista ei paleltunut senttiäkään. Ruskeat jäänteet korkeamman verson latvasilmun alapuolella ovat viimekesäisten lehtien ruodit, joiden ei kuulukaan lähteä kasvamaan. Ei vain ole tullut nyppäistyä pois eivätkä ole omine aikoineenkaan karisseet. Jokohan tänä kesänä pioni kasvaisi matalan saappaan varren korkuiseksi vai vieläkö pysytään lenkkarimitoissa?

Pisimmälle ehtinyt kevättähti 19.4.

Koska kukkii? -haasteen osalta huhtikurjenmiekat ja kevättähdet menivät huti. Veikkasin kummankin aloittavan kukinnan jo 16.4. Ensimmäinen kevättähdistä näytti vasta 19.4. siltä, että nuppu voisi poksahtaa hetkenä minä hyvänsä auki mutta eipä ole avautunut vieläkään. Vieressä kaveritkin ovat saaneet jo kasvateltua nuppunsa samankokoisiksi. Ehkä kevättähti ei uskalla kukkia yksinään, vaan tarvitsee riittävän monta kaveria rinnalleen. Ujoja taitavat olla. Huhtikurjenmiekkojen piippoja alkoi ilmestyä esiin jo 27.3. mutta nuppuja on saanut odotella tuskastuttavan pitkään. Vasta eilen näin ensimmäisen nupun hieman pilkistävän piipon kärjestä ja tänään töistä tullessa kukka olikin auki ja toinenkin jo puoliksi avautunut. Ovat sentään nopeita kunhan alkuun pääsevät. Kukinta meni kuitenkin viidellä päivällä huti veikkauksesta.

Kovasti odotin näiden avautuvan 19.4.

Idänsinililjojen piti aloitella 19.4. Niidenkin nuput olivat jo aivan selvästi valmiita aukeamaan mutta kuin kiusallakin ne alkoivat poksua vasta seuraavana päivänä, 20.4. Meni vain päivällä huti, mihin kyllä täytyy olla tyytyväinen, kun muistelee viime kevättä, jolloin moni arvaukseni meni huti peräti viikkotolkulla. Seuraavat jännitettävät ovatkin sitten pystykiurunkannukset ja narsissit. Saapa nähdä, mitä ennusteissa näkyvä kylmempi jakso tekee niiden kukinnan ajoitukselle? Vesisade varmasti vauhdittaisi edistymistä sulattamalla routaa, pakkasjakso... no, tiedätte kyllä.

Idänsinililjat aloittivat kukinnan 20.4.

Pitää tähän lopuksi vielä laittaa yksi sipulikasvi, vaikka se ei ulkona kasva eikä ole viime aikoina poksahdellutkaan. Jouluna peräti neljällä runsaskukkaisella kukkavarrella ilahduttanut valkoinen ritarinkukka teki kevään mittaan lehdet mutta kuihdutti ne lopulta pois kymmensenttisinä. Sipulissa oli aika pienet juuret alun alkaenkin mutta kuvittelin sen ruukutettuna kuitenkin jatkavan juurien kasvattamista niin kuin nämä yleensä tuppaavat tekemään. Koska sipulin kyljessä alkoi tuntua pehmeämpi kohta ja sivusipulikin pysäytti ainokaisen lehtensä kasvattelun, päätin kipata sipulin pois ruukustaan ja tutkia, onko sillä jotain hätänä. Mullan vallanneet harsosääsket vaikuttivat osaltaan päätökseen. Pehmeämmästä kohdasta paljastui vain viimeisen kukkavarren jäänteet, jotka olivat viimein surkastuneet ja jättäneet sipulin kerrosten väliin tyhjää tilaa. Muuten sipuli tuntui edelleen napakalta eikä päällimmäisten kuorikerrosten altakaan löytynyt mitään hälyttävää. Juuria sipuli ei kuitenkaan ollut tehnyt yhtään lisää, mikä varmaan selittää lehtien surkastumisen. Nyt vain jäin arpomaan, mitä teen sipulille: pitäisikö se ruukuttaa uudelleen vai jättää lepäilemään ja odottamaan kasvuhalujen heräämistä? "Istutin" toistaiseksi sipulin pieneen rasiaan ruukkusoraan, jonka kostutin kevyesti suihkepullolla. Siinä ei pitäisi harsosääskien vaivata ja juurten kasvuakin on minun helpompi seurata.

Ritarinkukka ei halunnutkaan lähteä kasvuun.

Osaisiko vaikka ritarinkukkien sielunelämää perusteellisesti tutkaillut Liisa antaa valistuneita jatkotoimenpideohjeita tai onko muilla hyviä ideoita, mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Sipulilla on kuitenkin kokoa suht mukavasti, vaikka ymmärrettävästi neljä komeaa kukkavartta sitä hoikensikin. Sivusipulilla ei nähdäkseni ole vielä omia juuria, vaan kaikki juuret lähtevät suoraan emosipulin tyvilevystä.

Päätetään kuitenkin juttu ulos kun sieltä aloitettiinkin. Huhtikurjenmiekka 'Harmony' kukassa 21.4.

Toivotaan, ettei tässä kovin ankaraa takatalvea saada kohdalle, kun on päästy näin hyvin kevään makuun. Roudan sulattava vesisade olisi ihan toivottavaa säänmuutos ja vielä mielellään arkipäivänä eikä viikonloppuna. Viikonlopulle haluaisin tilata aurinkoista ja lisää kevätkukkien poksahtelua.